Two pounds a day

Totaalinen sortuminen... kolmeksi päiväksi. Kilo läskiä päivässä. Kolme kiloa lisää ihraa. Keksejä, vaaleeta leipää, pari sipsipussia, suklaata, juustoa, sokeria.

Mä en vaan pystynyt lopettamaan, en saanut kontrollia itsestäni. Luojalle kiitos, en oo sentään ihan lähtöpainossani. Kävin äsken vaa'alla ja tosiaan oon vetänyt kolmen kilon edestä paskaa sisääni viime päivinä.

Oonko mä vaan synnynnäinen epäonnistuja, vai mikä tässä mättää?

No, lupasin itelleni joskus, että takaiskuista huolimatta yritän pitää mielen positiivisena. Mun ei oo vaikee pudottaa näitä kiloja pois, ne lähtee parissa viikossa kevyesti. Jouluun mennessä oon jo paljon lähempänä tavotettani.

Tänään koulussa thinspaannuin aika valtavasti. Siellä on kolme mua vanhempaa tyttöä, jotka on aika... kookkaita. Oikeesti, rehellisesti sanottuna ne on varmaan 50 kiloa ylipainosia. Ihan hirveitä ihrakasoja. Mukavia, mut kamalan näkösiä. Jos ne ois laihoja, ne vois olla tosi nättejä. Ne istu siinä sohvalla ja luki lehtiä, yks niistä söi suklaata. Se ei ees kattonut sitä pakettia, vaan ahtoi sisäänsä, mussutti suu auki ja otti taas lisää. Toivottavasti se ei huomannut mun tuijotusta.

Huomenna on vapaapäivä, saa nähä mitä siitä seuraa. Kotona on vaikeempi vastustaa kiusauksia. Ja mulla on vielä vähän sipsejä jäljellä. Koska oon helvetillinen läskiperse ja ansaitsen opetuksen, syön vielä ne sipsit, ennen kun alotan taas teholaihdutuksen. Päätin että maanantai on aina paasto, koska sillon mulla on niin kiire, etten edes ehdi syödä.

Tossa oli pari päivää ihan vesikelit, mut nyt alko taas kylmenemään ja sato vähän luntakin. Haluun jo talven! Haluun metrin lunta ja joulukoristeita!

Pure like the first snow

Joulufiilis! Äiti herätti mut soittamalla, että sataa lunta, kato ikkunasta ulos. Olin tosin liian koomassa noustakseni heti, mutta kun nousin ja vilkasin verhon takaa pihalle, niin näin maan olevan lähes kokonaan peittynyt puhtaaseen, kauniiseen puuterilumeen. Tunnelma katossa jo heti näin sunnuntaiaamuna, eikä edes kouluvitutus ole vielä alkanut.

Mulla ei ole paljoa aikaa tässä nyt kirjotella, mutta halusin tulla purkamaan iloista mieltäni nyt tännekin. Tänään on paasto, kofeiinin voimalla mennään. Vaa'alle en taida uskaltautuu vielä, vasta sitten kun huono omatunto tästä viikonlopusta on menny ohi. En halua alkaa selostaa tarkemmin, mutta voin kertoo että siihen liittyy shoppailureissu, Hesburger, Fazerin pähkinäsuklaa ja tunnesyöminen.

Sain vihdoin ja viimein tästä blogista sen näkösen kun halusinkin! Rakastan noita kuvia tossa otsikossa, varsinkin tota Eiffel- tornia. Nappasin ne Weheartit.comista, yks mun nykysistä lempparisivustoista. Sieltä löytyy ihan sairaasti thinspoa, ihania vaatteita ja inspiraatiota kirjottamiseen. Kannattaa tsekata, jos et jo ole ehtinyt!

Kunhan tästä saan aamuhommat tehtyä, voisin vähän siivoilla. Tää kämppä on kirjaimellisesti kuin ydinpommin jäljiltä. Pari englannin esseetäkin pitäis tehä, mut niistä toinen on onneks vasta sit seuraavaksi maanantaiksi.

Ihmiset, muistuttakaa mua siitä et ens viikonloppuna on isänpäivä. Mun isä asuu muualla, ja mä en ole nähnyt sitä varmaan kohta puoleen vuoteen, ja soiteltukin on vaan muutaman kerran. Kauheen huono omatunto. Haluun soittaa sille sillon ja onnitella ja jutella muutenkin. Voisin mennäkin sinne, jos sen uus naisystävä ei olis siellä. En tunne enää kuuluvani sinne, kun sillä on oma perhe.

Voi vitsi että ulkona on ihana ilma! Lumi ja auringonpaiste sopii yhteen kun nappi silmään. Tosin, toi lumi tuskin tulee pysymään, mut saa siitä silti iloita.

Nyt painun tästä hommiin, ettei äiti suutu. Illemmalla palaillaan.